En ole kirjoittainut kovinkaan monisanaisesti tänne blogiin Sveitsin lomasta. En ole osannut kirjoittaa mitään, sillä mitkään sanat tai yksikään valokuva ei tee oikeutta sille, mitä ihmeitä vuoret ja luonto voivat ihmiselle tarjota, kun niille antaa siihen mahdollisuuden. Ajattelin kuitenkin, otsikkoon etäisesti viitaten listata muutaman kohteen, joita kannattaa käydä kurkkaamassa, jos seudulla vierailette. Klikkaamalla kunkin kolmen paikan nimeä, pääsee linkin takaa katsomaan lisätietoja kohteista.
Talvisin alamäkisuksiporukan unelmakohde, tarjoaa kesällä vaeltajille mm. panoramareitin vuoren syrjällä. Itse vierailimme huipulla gondolihissien avustuksella. Moinen edestakainen lysti kustantaa muuten 58 frangia (reilut 56€) per nenä ja suuntaansa parikymmenminuuttinen hissimatka sujuu kahdessa osassa Surlej’sta (1870m), ensin väliasemalle (Murtel, 2702m) ja sitten huipulle reiluun 3303 metriin.
Maisemat hissimatkalla ja huipulla ovat varsin upeat, hissimatkalla suorastaan pelottavat, kun vaijerin varassa killutaan täysin tyhjän päällä. Itsehän toki tuijotin kengänkärkiä koko ylösmenomatkan rystyset valkoisena pikkuista hissipenkkiä puristaen, mutta alastullessa olin jo niin hurjalla tuulella, että uskalsin seisoa ja katsella myös ulos. Sen verran hirvitti tuo ensimmäinen nousuvaihe, että olin jo kääntyä väliasemalta suoraan takaisin alas, mutta jatkoin sitten kuitenkin – onneksi – huipulle asti.
Tästä paikasta kirjoitin jo viime käynnilläkin, mutta kirjoitan jälleen. Pikkuinen jäätikkö sijaitsee ns. Berninagruppella suhteellisen alhaalla (n.2000m-4000m) ja hupenee silmissä. Jäätikköä pääsee ihmettelemään vaikka maatiepyörä-tai rullahiihtolenkiltäkin Berninapassia Pontresinan suunnasta kivutessa nousun näköalapaikoilta ja sinne johtavaa talvella hiihtolatukin. Puolessatoista vuosisadassa jäätikkö on paennut pitkälle kolmatta kilometriä ja nyt ajoimmekin jäätikölle maastopyörillä vaellusreittiä, jonka varrella on merkkipaaluja osoittamassa kohtia, joissa jäätikkö on tiettyinä vuosikymmeninä vielä sijainnut. Voi ihminen, mitä teetkään luonnonihmeille..
Corviglia -sana oli piirtynyt Googlen hakukenttään useasti koneessani, tabletissani ja kännykässäni ennen reissua. Muuta en kyseisestä ”mäestä” varsinaisesti tiennyt kuin sen, että se sijaitsee St. Moritzin kyljessä ja että sen huipulta lähtee pyöräilyä varten rakennettuja alamäkireittejä, joita kovasti haaveilin meneväni ajamaan maastopyörällä. Kuvittelin toki, että ajaisin reteästi ylös hissillä – totuus olikin toinen.
Oheisesta videoklipistä saa vähän osviittaa siitä, millaisista pyöräilyreiteistä on kysymys. Ja tätä nimenomaista videolla näkyvää Flow Trailia myös minä ajoin tuolta 2486 metriseltä vuorelta alas, kiivettyäni sinne ensin 1h 16min maastopyörällä ajaen ylös niin sankassa sumussa, että hyvä jos näki 20m eteenpäin. Ihan vastaanvanlaista flowta ja vauhtia ei oma alamäkiajamiseni ollut ja kahdesti käännyin ekan 100metrin jälkeen traililta jo poiskin. Kolmas kerta sanoi toden ja ajoin alas. Videolla mäki kestää n.10min, minulla tuplaten – puolustuksekseni tosin totean, että ajoin hippusen liian isolla lainapyörällä, en nähnyt mitään sumussa ennen kuin oltiin alle 2000 metrissä ja lisäksi olen myös tyttö ja siis ajan kuin tyttö (hymiö).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti